Perhesuunnittelua
11.09.2010 - 9:51 / meinasinkaatua.
28 vastausta - “Perhesuunnittelua”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Kommentoidaksesi sinun tulee kirjautua.
Arkistot
- marraskuu 2012
- toukokuu 2012
- joulukuu 2011
- syyskuu 2011
- heinäkuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- tammikuu 2011
- marraskuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
11.09.2010 - 9:55
Tuo on kyllä todella ällöttävä! 😡
Mutta niin vaan tuollaisiakin tyyppejä löytyy. *puistatus*
11.09.2010 - 12:09
Tulee niin myötäraivo. Ja itku. Ja ällöty. Ja turhauma. Toi on just NIIN tota. Ja pahinta on että välillä noita vatipäisiä juttuja saa kuunnella sellastenkin ”ystävien” suusta jotka tietää hyvin meidän tilanteen. Kiitos muuten ihan mielettömän hyvästä blogista. Tää on antanu voimia niin monta kertaa.
11.09.2010 - 19:30
Ihan niin kuin se olisi noin helppoa. Voi että ihmiset osaa olla…tyhmiä…ajattelemattomia…
Iso hali sinne ja kiitos jälleen ihanista kuvista!
13.09.2010 - 7:45
Asia jonka pitäisi olla niin yksinkertainen että sillä pystyy jopa ”kikkailemaan” on meille toisille jotakin ihan muuta 🙁
13.09.2010 - 16:44
Toisaalta, jos joku pystyy suunnittelemaan ajoitusta ja haluaa niin toimia, niin teiltäkö se on pois? Se ajoitukksen optimointi kuitenkin parhaimmillaan mahdollistaa mm. myöhäisemmän päivähoitoon siirtymisen ja kuukausia pidemmän kotona olon pienelle lapselle, tai yhteistä loma-aikaa vanhemmille. 🙂
Ylipäätäänkin, mitä sellaisia asioita sitten saa tehdä, jotka eivät ole kaikille mahdollisia? Mistä asioista saa puhua, ja mistä ei? Mitä, jos pari itse on kertomatta lapsettomuudestaan; pitäisikö tällöin kaikkien varmuuden vuoksi olla hiljaa kaikista lapsiin ja lisääntymiseen liittyvistä asioista, ”jos noi onkin niitä lapsettomia niin ei tulla loukanneiksi”?
14.09.2010 - 16:53
Lause, ”jos noi onkin niitä lapsettomia” , tiivistääkin asian aika hyvin. Näitä asioita ei voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut lapsettomuutta.
14.09.2010 - 16:54
Lause, ”jos noi onkin niitä lapsettomia” , tiivistääkin asian aika hyvin. Näitä asioita ei voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut lapsettomuutta.
14.09.2010 - 18:58
Parahin Jii, kyllä mielestäni osoittaa tietämättömyyttä ja ajattelemattomuutta ajatella että kaikki voivat lapsia tuosta vaan ”tehdä”. Suoranaista typeryyttä osoittaa se, jos käy keskusteluja lasten ”tekemisestä” lapsettomuudesta tietäen. Se on vähän kuin hehkuttaisi pyörätuolissa istuvan edessä, että onpa mahtavaa kun nämä omat jalat toimivat niin hienosti. Kyllä lapsiin liittyvistä asioista voi keskustella myös toiset ja toisenlaiset elämäntilanteet huomioon ottaen.
14.09.2010 - 21:20
Tykkään väreistä! Ja äänitehosteista niin kuin aina. Ja lakonisuudesta. Autofiktiosta yleensäkin (opin sanan viime viikolla!). Saikki on kuulemma saanut omalla autofiktiollaan paljon henk koht palautetta niin kuin se olisi hänen omaa elämäänsä. Tulkinnanvaraisuudestakin tykkään tässä. Eihän tuo sarjis sano paljoakaan suoraan!
15.09.2010 - 23:03
”Toisaalta, jos joku pystyy suunnittelemaan ajoitusta ja haluaa niin toimia, niin teiltäkö se on pois? Se ajoitukksen optimointi kuitenkin parhaimmillaan mahdollistaa mm. myöhäisemmän päivähoitoon siirtymisen ja kuukausia pidemmän kotona olon pienelle lapselle, tai yhteistä loma-aikaa vanhemmille. :)”
Ehh…eiköhän tässä ”ajoituksessa” ollut kyse ihan siitä, missä vaiheessa kuukautiskiertoa hedelmöittyminen tapahtui -> saatiin tyttö. Ja pointti siis oli, että tämän hehkuttaminen (”Me oikein valittiin että saadaan tyttö! Ja valittiin ettei poikaa, vaikka seksiä oliskin tehnyt mieli! Päätettiin hedelmöittyä vasta pari päivää myöhemmin!”) lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle (jolle kelpaisi tyttö tai poika tai mikä tahansa, mutta joka ei voi vain ”päättää” tehdä sitä lasta) on vähäsen julmaa.
16.09.2010 - 9:19
Mietityttää, että miten on edes mahdollista ”päättää”, että nyt tehdään tyttö??? Siittiösoluhan sen sukupuolen määrittää, eikä hedelmöittymishetki! Ei voi kyllä ymmärtää moista kikkailua…
16.09.2010 - 10:36
Parahin Anna, jos olisit lukenut kommenttini ajatuksella, olisit huomannut, ettei (omasta mielestäsi varmaan iskevällä) vastauksellasi ole mitään virkaa. Kirjoitin ”mitä, jos pari on itse kertomatta lapsettomuudestaan”, enkä suinkaan ehdottanut, että lapsettomuudesta kärsiviä pitäisi heittää omalla onnella naamaan.
On paljon pareja, jotka eivät kerro kenellekään vauvatoiveistaan tai lapsettomuudestaan, mutta tuntuvat silti edellyttävän, ettei heidän kuullensa käsitellä koskaan mitään vauva-, raskaus- tai perhesuunnitteluaiheisia asioita. Sarjakuva ei millään muotoa ottanut kantaa siihen, tietääko yksi pari toisen tilanteesta, jonka vuoksi päädyin tätä pohtimaan – ajatuksia kai näiden kuvien on tarkoituskin herättää?
Onko siis niin, ettei kukaan, ne ”normaalisti” lisääntymään pystyvätkään, saa keskustella mistään lapsentekoon liittyvästä asiasta siinä pelossa, että jossain kuulolla onkin joku pariskunta, joka onkin salaa lapseton? Siltä nimittäin vähän tuntuisi.
GoblinQueen, kuka tietää, kuka toinen on kokenut lapsettomuuden ja kuka ei? Minä olen, enkä siltikään käsitä tätä silkkihansikasilmapiiriä ja katkeruuden sekä avoimen vihamielisyyden ilmapiiriä, joka asiaa ympäröi. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi olisi ok käyttäytyä ikävästi muita kohtaan ja samalla vaatia itselleen loputonta ymmärrystä, vaikka olisikin kokenut jotain vaikeaa. Ymmärrystä omalle tilanteelleen saa juuri niin paljon, kuin sitä on valmis antamaan muille, minun ajatusmaailmassani.
16.09.2010 - 18:27
Jii, jos olisit itse lukenut minun kommenttini ajatuksella, olisit huomannut etten todellakaan ole sitä mieltä ettei lapsista saisi puhua lapsettomien kuullen, vaan että pientä huomaavaisuutta voisi harjoittaa. ”Kyllä lapsiin liittyvistä asioista voi keskustella myös toiset ja toisenlaiset elämäntilanteet huomioon ottaen.”
Melkein jokainen (jos ei ihan tynnyrissä elä) kuitenkin tietää, ettei lapsen saanti ole läheskään kaikille mikään itsestäänselvyys.
Itse en käyttäydy lapsellisia kohtaan ”ikävästi”, vaan koetan aina huomioida heidän elämäntilanteensa parhaani mukaan. Kyselen lasten kuulumiset, olen lapsenvahtina tarvittaessa ja osallistun synttärijuhlille ym. Vastapainoksi olisi mukavaa, jos lapselliset huomioisivat minun erilaisen elämäntilanteeni. Olen esimerkiksi ollut läsnä lukuisissa keskusteluissa, joissa (lapsettomuudesta tietävät) henkilöt miettivät, että mihin aikaan vuodesta lapset kannattaisi ”tehdä”. Tällainen tuntuu tosi ikävältä.
Mielenkiintoista muuten, että mainitset että ”ajatuksia kai näiden kuvien on tarkoituskin herättää”, ja lyttäät kuitenkin toisten ajatukset: ”vastauksellasi ei ole mitään virkaa”.
Blogin tekijälle kiitokset hienoista ja ajatuksia herättävistä kuvista!
17.09.2010 - 9:54
Anna, kirjoitit vastauksessasi minulle ”Parahin Jii, kyllä mielestäni osoittaa tietämättömyyttä ja ajattelemattomuutta ajatella että kaikki voivat lapsia tuosta vaan “tehdä””. En ymmärrä tämän kommentin arvoa, kun se on minulle ihan nimellä kohdennettu, enkä missään kohden tekstiäni ilmaissut, että kuvittelisin kaikkien voivan tehdä lapsia miten ja milloin vain. Annat ymmärtää, että normaali huomaavaisuus on jokin uusi ajatus jonka olet itse ja yksin keksinyt!
Itse en ole koskaan ollut tilanteessa, jossa joku toisen lapsettomuudesta tietäen olisi puhunut ajattelemattomasti. Sen sijaan olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa lapsettomat itse ovat käyttäytyneet tylysti, lapsellisesti ja ilkeästi niitä kohtaan, joilla lapsen hankkiminen on onnistunut. Tiedän esimerkiksi, että ystäväni yritti lastaan puolisentoista vuotta, kunnes lapsettomuushoitojen kautta onnisti. Kaveriporukan tavatessa ja toisten onnitellessa oli varmasti hieno hetki, kun yksi porukasta kieltäytyi onnittelemasta raskautunutta omaan katkeruuteensa vedoten, ja ilmoitti, että ”no onhan se ihan v*tun kiva että jollain onnistuu ihan noin vaan, ihan sama, toivottavasti ootte nyt onnellisia”. Näillä sanoilla. Niinpä, lapsettomathan sen muiden tilanteenkin aina parhaiten tietävät…
Kun huomaavaisuutta peräänkuulutetaan, olisi varmaan paikallaan jakaa sitä muillekin, eikä vain edellyttää sitä ympäristöltään. Jos on niin käpertynyt omaan katkeruuteensa, ettei kykene huomioimaan toisia, ei kannata ihmetellä, jos jää vähän yksin omien fiilistensä kanssa kun tarvitsee tukea (tai viimeinkin onnitteluja siitä kauan odotetusta raskausuutisesta ja seuraa mamma-asioiden jutteluun ;)). Näitäkin on nähty, eikä oikeasti säälitä yhtään, että kukaan ei sitten jaksakaan keskustella viiden vuoden välirikon jälkeen siitä, kuinka ihanaa on, kun sulla nyt vihdoinkin on se masuvaavi tulossa.
20.09.2010 - 15:20
Onneksi minä en Jii tunne sinua henkilökohtaisesti.
21.09.2010 - 0:38
Jii puhuu kyllä asiaa. Me emme itse kertoneet kenellekkään lapsettomuudestamme. Päin vastoin, jos joku kyseli jotain niin aina lyötiin lekkeriksi ja kauhisteltiin kuinka hirveitä vauvat on.
Eräänkin ystävän vastasyntynyttä kävin katsomassa iloisin naamoin ja onnittelin vanhempia samalla, kun jälleen kerran yksi oma vauva valui veren mukana pois. Tietenkin noiden tapahtumien jälkeen itkin silmät päästäni, mutta tein sen yksityisesti.
Kaikki eivät halua huomiota jä sääliä. Ja nyt kun vuosien yrityksen jälkeen tämä nykyinen raskaus näyttäisi menevän loppuun kunnialla, ainoastaan hymyilen nätisti niille muutamalle katkeralle kommentille siitä, kuinka helppoa se joillekkin on, kun jotkut saavat kaiken niin helposti…
21.09.2010 - 16:47
Nämä sarjakuvat ovat herättäneet paljon keskustelua siitä, mitä lapsettomuudesta kärsiville/lapsettomille saa sanoa. Mielestäni Tyttö, joka meinasi kaatua ei yritä luokitella asioita ja sanomisia sen mukaan, että saako niitä sanoa vai ei, vaan ainoastaan kuviksi piirtää sen, miltä viattomimmatkin ja toisten mielestä hauskat kommentit saattavat tuntua.
Jokainen meistä lapsettomista käsittelee asiaa omalla tavallaan – jotkut ovat vielä lapsen synnyttyäänkin vereslihalla, toiset paremmin pinnoitettuja, jotkut eivät halua puhua asiasta ja toiset eivät halua puhua mistään muusta.
Aika harva ihminen tarkoittaa pahaa, kun vitsailee ajoituksella, mutta se voi tuntua niin saatanan pahalta. Jokainen saa toivoa, ettei tarvitsisi tuntua pahalta. Jokainen saa toivoa, että oma kipeä asia otettaisiin huomioon.
22.09.2010 - 9:11
Tämä on todella upea blogi ja hauska nähdä vilkasta mielipiteenvaihtoa.
Haluaisin kommentoida tuosta ajoituksesta sen verran, että todellakin siittiöt määrittelevät lapsen sukupuolen, mutta poikapuoliset siittiöt ovat nopeampia kuin tytöt, jotka ovat kestävämpiä. Joten jos voi kikkailla ajoituksella, niin lähinnä ovulaatiota siitetyt lapset ovat useimmiten poikia ja tyttöjä syntyy jopa viikko ennen ovulaatiota, kunhan ei tule niitä poikia kilpailemaan.
Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä kaikille lapsettomuuden kanssa painiville pareille!
23.09.2010 - 11:48
Niinpä niin! Lapsia saaneille toisten lapsettomuus on aivan käsittämätöntä, suorastaan pelottavaa ja se pitää naamioida hyökkäyksen alle piiloon.
Aika hassua, että joku lapsia saanut loukkaantuu noin verisesti, että pitää oikein sanasota aloittaa. 😀
Kertoo kyllä jotain hänestäkin…
Itse tulin lueskelemaan näitä, kun tänään negasin. Tällä kertaa alkionsiirtokierrosta, että mieli on ”hieman” mustana… Ja parin viikon kuluttua minun täytyy näyttää onnellista naamaa ristiäisen ja kummiuden merkeissä. On se vaavi ihana, mutta olisi minulla itselläkin saman ikäinen vaavi, ellen olisi kokenut erittäin ikävää keskenmenoa viime helmikuussa. *nyyh*
24.09.2010 - 10:48
Minä luin tämän sarjakuvan niin, että lapseton pariskunta typertyy aina tällaisten letkautusten edessä. Eihän noiden toisten tarvitse millään tasolla tietää piirtäjän ja miehensä vaikeuksista!
Kyllä muakin vähän nikotuttaa aina kun joku kertoo tällaisia ”totuuksia” lapsenteosta. Että on se vaan mahtavaa, kun toisilla on vara valita!
28.09.2010 - 0:16
Minusta näissä lapsettomuus”tilityksissä” sekoittuu helposti kaksi asiaa. Totta hitossa on oikeus olla paha mieli, jos ei saa lasta, miestä, työpaikkaa, terveyttään takaisin tai jotain muuta, jota itse kovasti haluaisi ja jonka valtaosa muista ihmisistä saa! Tätä pahaa mieltä ei kai kukaan ole toiselta kieltämässä. Sitten on kokonaan toinen asia, onko ”oikeus” tai kannattaako kohdistaa vihansa johonkuhun sellaiseen ihmiseen, jolla tämä himoittu asia on, eikä ymmärrä riittävästi miten pahalta minusta tuntuu. Kuvat ovat hienovaraisia, mutta miten niistäkin joidenkin kommenttien siivittämänä tulee vaikutelma, että tässä kuitenkin ajatellaan, että helposti raskautuneet ovat törkeitä ja ajattelemattomia. Tarkalleen ottaen miten näiden ihmisten sitten tulisi käyttäytyä?
Eiköhän meillä kaikilla ole jokin ihan tavallinen asia, jonka olemme saanet ns. helpolla, tulemmeko koskaan ajatelleeksi miten kipeä asia se voi olla niille, joilla sitä onnea ei ole? Jos on tavannut puolisonsa nuorena helpolla, ajatteleeko koskaan miten pahalta sinkkuystävästä voi tuntua, kun ei vaan millään tapaa ketään kunnollista? Tai jos on kotiin soitettu ja pyydetty töihin, niin miten se kaveri, joka ei 35-vuotiaaksi mennessä ole koskaan ollut yli 3 kuukauden työsuhteessa? Tai se, jolla koulutuksesta huolimatta on pieni palkka, jää nuorena leskeksi tai on täysorpo? Saako vanhemmistaan koskaan valittaa, jos ei ole satavarma, että toisella on a) paremmat vanhemmat b) vanhemmat ylipäätään elossa?
Kyllähän kaikilla ihmisillä on jotain mitä joillain muilla ei ole, eikä se ole kenenkään syy. Se on älyttömän valitettavaa ja surullistakin, mutta ehkä kyse ei kuitenkaan ole ilkeydestä, jos ei koko ajan pysty ennakoimaan mitä muilta ihmisiltä saattaa puuttua. Asiat herättävät ihmisissä tunteita, toisissa voimakkaampia kuin toisissa, sille ei tarvitsekaan voida mitään. Oma valinta on sitten se kuinka niiden perusteella käyttäytyy.
4.10.2010 - 9:00
Varmasti kaikilla on jokin asia, jota emme ole saaneet ollenkaan tai ainakaan yhtä helpolla, kuin moni muu. Ja kun joku puhuu tästä asiasta itsestäänselvyytenä, niin eikö se ala harmittaa meitä jokaista, ainakin jollain tasolla?
Kun asia on niin valtava, kuin lapsettomuus, niin varmasti tulee myös hyvin negatiivisia tunteita, joita ei itse välttämättä haluaisi, ja jotka pelottavat. Eikö niitä saisi kokea ja eikö niitä saisi pukea kuviksi, vaikka joku niistä loukkaantuisikin? Kyllä jokainen varmasti tajuaa, ettei toisen onni ole itseltä pois jne. ja ihmiset eivät ole (välttämättä) tahallaan törkeitä, mutta jos itselle tulee paha mieli, niin eikö sitä saisi käsitellä?
Ei kai kukaan täysorpokaan suhtautuisi neutraalisti mielessään tahattomasti lausuttuun kommenttiin ”Vitsi mä en millään jaksais mun vanhempia, mut kerran vuodessa on pakko vierailla”.
6.10.2010 - 23:17
Kaarina, yritinkin sanoa juuri tätä, että totta kai siitä tulee negatiivisia fiiliksiä, ja se on luonnollisesti ihan ok! Tarkoitinkin lähinnä sitä, etteivät ne huonot fiilikset ole sen ajattelemattoman sanojan syy, eivät tokikaan tunteiden tuntijankaan, eivät kenenkään, niin se vaan menee.
Ja totta kai lapsettomuus on yksi isoimpia menetyksiä mitä ihmisellä voi olla. Jotenkin olen vaan saanut sen käsityksen, että monien netin lapsettomien mielestä on ihan oikeutettua olla sitä mieltä, että muiden pitäisi kohdella heitä jotenkin aivan käsittämättömin silkkihansikkain ja pystyä lukemaan ajatukset ja ennakoimaan. On toki hyvinkin mahdollista, että olen ymmärtänyt väärin, ja kyse onkin siitä että täällä käsitellään omia tunteita, eikä oikeasti olla sitä mieltä että muiden tulisi muuttua, vaan käsitellään sitä, että itse tajuaa, että on kohtuutonta vaatia muita muuttumaan, vaikka haluaisi että muut muuttuvat. Sekava selitys, toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitan…
Aivan varmasti täysorvolle tulee nihkeä fiilis mainitsemastasi kommentista, mutta tulisiko Sinun mielestäsi vastaavia kommentteja välttää, jos ei ole satavarma, että kaikille, jotka kommentit kuulevat on varmasti paremmat vanhemmat kuin itsellä, ettei kelleen tule paha mieli? Tämä oli lähinnä minun ja jonkun aikaisemman kommentoijan pointti, että pitäisikö todellakin ennakoida kaikkien ihmisten kipupisteet ennen kuin voi sanoa jotain suht tyhjänpäiväistä?
15.10.2010 - 20:26
Kiitos! Rakkaani kuoleman vuosipäivänä löysin lukemaan koko blogisi. Osaan samastua niin moneen postaukseen. Ja padot tietenkin auki taas. Hih, minullakin keskenmenovaatteita. Tänään keskenmenotunika päällä tribuuttina.
27.10.2010 - 14:12
Miusta kommentit ”joko teette lapsia/millon teette lapsia/meinasitteko tehdä lisää lapsia” voisi unohtaa. Itse lapsettomuuden kokeneena (ja yhä kokenevana) en kysele enää lainkaan lapsellisilta tutuilta meinaavatko he tehdä lisää lapsia tai tutuilta joilla ei ole lapsia, että jokos teillekkin on tulossa, koska se on jokaisen oma asia eikä tasan kuulu muille. Ja jotkut yhden lapsen saaneet ovat sanoneet, että heitä ahdistaa sisarus kyselyt koska he eivät edes halua lisää lapsia. Joten ei tässä pelkkiä lapsettomia tarvitse kohdella silkki hansikkain 🙂
31.10.2010 - 15:44
Täytyy kommentoida, että itseä ahdistaa välillä syyllistäminen, jota tuntuu tulevan lapsettomilta ihmisiltä. Tuntuu pahalta, että ystävyyssyhteisiin vaikuttaa niin syvästi se, että toinen on äiti ja toinen ei. Asiaa ei paranna se, että olen suunnittelematta tullut raskaaksi. Raskaus ei ole kaikille onnellinen asia. Elämä ei ole helppoa kenellekkään, asiat vain vaihtelevat, joillakin se on lapsettomuus, joillakin perhe-elämä. Vaan mistään ei kannata tulla katkeraksi.
21.11.2010 - 7:52
Komppaan TÄYSIN Jiin kommenttia. Näitä asioita joutuu pohtimaan tahtomattaan ja tuntuu, että oli miten päin tahansa, niin aina menee väärin päin!
Ainahan sen oman ongelman on katsottu olevan sen maailman suurin ja vaikein toisten ymmärtää. Kuuluu meidän ihmisluonteeseen, taistella hampaat irvessä ja väittää, ettei kukaan muu ymmärrä. Oman vihan ja katkeruuden nimissä on ilmeisesti oikeus olla toisille V-mäisiä, oli vihan ja surun syy sitten ihan mikä tahansa.
Silti monesti tekee mieli sanoa, että katsokaa naiset peiliin!
3.12.2010 - 4:01
En muista oonko jo aiemmin kommentoinut: En koe blogisi aihealuetta mitenkään läheisenä, mutta en voi kuin ihailla tapaasi lähestyä sitä. Rohkeaa, aitoa, herkkää. Oot supertaitava kuvakertoja!