Minä
18.09.2009 - 23:22 / meinasinkaatua.
Tämän sarjakuvablogin pitäjä on kolmeakymppiä lähestyvä, elämässään eteenpäin kompuroiva ihmislapsi, joka ei osaa pitää suutaan kiinni lapsentekovaikeuksista tai oikeastaan mistään muustakaan.
Kustantajat ja muut kiinnostuneet tahot voivat olla lähemmin yhteydessä kirjoittamalla osoitteeseen meinasinkaatua@gmail.com.
21 vastausta - “Minä”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Kommentoidaksesi sinun tulee kirjautua.
Arkistot
- marraskuu 2012
- toukokuu 2012
- joulukuu 2011
- syyskuu 2011
- heinäkuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- tammikuu 2011
- marraskuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
23.04.2010 - 20:33
Moi! Löysin blogisi tänään – miten osuvia sarjakuvasi ovatkaan! Uskomatonta, aivan kuin olisin itse sanoittanut kuviasi… Olen kärsinyt lapsettomuudesta v. 2004 saakka ja ollut hoidoissa jo kolme vuotta. Vielä jaksan toivoa, en tosin tiedä, kuinka kauan. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Sarjakuvista heijastuu teidän vahva keskinäinen rakkaus, lohdutus, huumori ja SELVIÄMINEN. Kaikkea hyvää teille!
t. Jenni
24.04.2010 - 15:05
Kävin täällä itkemässä ja nauramassa. Todella hyviä!
Onko sarjakuviasi julkaistu kirjana tms?
Kiitos hienoista kuvista.
25.04.2010 - 19:00
Kiitos Jenni, Anja ja kaikki muutkin vierailijat kauniista sanoistanne ja kannustuksesta!
Kirja sarjakuvista on suunnitteilla ja toteutunee vuoden sisällä tavalla tai toisella. Annan kuulua, kun työt alkavat olla kansissa.
Hirmuisesti myös voimia ja tsemppiä minunkin puolestani kaikille, jotka lapsettomuuden kanssa painiskelevat. Yritetään pitää toivo yllä, muodossa tai toisessa 🙂
26.04.2010 - 21:26
Aivan loistavia sarjakuvia! Voin yhä samaistua noihin tilanteisiin ja ajatuksiin,joita kuvaat upealla tavalla, vaikka olenkin itse tällä hetkellä raskaana.(lapsettomuutta takana) Kuvitukset ovat hienosti toteutettu ja aihepiirit suoraan lapsettoman arkielämästä. Itsellenikin tuli mieleen, että kirja olisi todella hyvä idea…tämä aihepiiri valitettavasti koskettaa kuitenkin niin montaa. Kaikkea hyvää sulle jatkoon ja jatka tätä hienoa työtäsi!
4.05.2010 - 0:14
Löysin tämän blogisi äsken ja oli pakko lukea kokonaan läpi. Kuvaat todella hyvin niitä tunteita, joita mielessä liikkuu, kun kaikkialla on vauvoja ja raskausuutisia tulvii koko ajan joka suunnasta. Meillä on yritystä takana jo yli 4 vuotta ja moni on ehtinyt sinä aikana saada kaksikin lasta.
Elämä tuntuu niin epäreilulta! Kiitos loistavasta blogistasi, vaikka aihe ei olekaan helpoimmasta pääästä.
4.05.2010 - 11:56
Löysin blogisi hetki sitten ja itku näitä lukiessa tuli. ”Yksi kuudesta” kolahti jotenkin eniten koska tuntuvin suru kaiken tämän hormonihulluuden keskellä on ehkä ollut ystävien menetys. Haluaisin melkein postittaa tuon kuvan kaikille niille ystäville, jotka ymmärsivät tilannettamme jäivät ja myös niille jotka meidät haukkuivat ja hylkäsivät..tosin he eivät ymmärtäisi tuon kuvan sanomaakaan 🙁
9.05.2010 - 14:03
Hei, löysin blogisi tänään ihan sattumalta. Oli yhdellä kertaa katsottava kaikki ja olen oikeastaan sanaton kuviesi edessä. Ihania, kauniita ja niin oikeita jollakin tapaa. Itse olen elämänvaiheessa, missä kaikki ympärillä olevat lisääntyy (tai siltä ainakin tuntuu..) eikä kukaan muista, ettei se kaikille ole mahdollista..
Nämä koskettivat, kiitos & kaikkea hyvää!
10.05.2010 - 2:37
Hei! Löysin näille sivuille tänään ihan vahingossa ja vaikka tämä kuulostaa hirveältä sanoa näin, mutta olen onnellinen että löysin! En taidakaan olla ainoa joka kokee näitä tunteita, laidasta laitaan, ilosta suruun… ja uusimpana tulokkaana katkeruus!
Sitä yrittää hymyillä ja onnitella raskaana olevaa ”jätettiin pillerit pois ja heti tärppäsi” -kaveria. Eihän se ole kaverin vika että mä en onnistu, eli seuraavaksi iskee hirveä häpeä, mutta asian ymmärtämisestä huolimatta sitä tajuaa välttelevänsä raskaana olevia ystäviä ja niitä ”sä oot vielä nuori, onhan sulla vielä vuosia…” -lausahtelijoita, ja siinä sekin kaveruus sitten hiipuu ja taas saa itkeä.. itkeä ja itkeä… Mistä hel..tistä sitä itkuakaan enää piisaakin..
Todella upeasti saat ajatuksesi kuviksi, teet todella rankasta aiheesta kaunista taidetta. Todella koskettavia ja pieniin ruutuihin saat mahtumaan ison osan elämää…
12.05.2010 - 20:06
Elämänmakuisia sarjakuvia – kiitos! Meillä takana kuusi vuotta lapsettomuutta ja kyyneleitä, kaikki sarjakuvissa esiintyvät tunteet niin tuttuja. Nyt kun ei enää uskottu eikä edes yritetty kun sen ei enää pitänyt olla mahdollista tapahtui ihme – meillä odotetaan lokakuussa syntyvää luomuvauvaa. Pää ei meinaa millään ymmärtää ja varpaillaan olemme koko ajan vaikka kaikki on juuri nyt hyvin. Uskon kantavani lapsettomuutta tavalla tai toisella mukana koko elämäni vaikka lapsi nyt onkin tulossa.
Voimia kaikille lapsettomuuden kanssa eläville ja jaksakaa toivoa!
24.05.2010 - 15:40
Heippa! Kävin lukemassa kaikki sarjiksesi ja ovathan ne aivan mahtavia. Ihanaa kun joku on laittanut kaikki tuhannet fiilikset kuviksi ja sanoiksi :). Pystyin niin samaistumaan kaikkiin tunteisiin. Paras oli se in your face-sarjis :D. Naureskelin sille pitkään.
Toivoa täytynee pitää yllä. Itse kolmisen vuotta ollut ilman ehkäisyä ja nyt on lähete lapsettomuusklinikalle.
Paljon voimia kaikille ja ihana kuulla, että joillakin pidempään yrittäneilläkin nappaa :).
19.06.2010 - 12:15
Hei! Löysin näille sivuille tänään ihan vahingossa ja vaikka tämä kuulostaa hirveältä sanoa näin, mutta olen onnellinen että löysin! En taidakaan olla ainoa joka kokee näitä tunteita, laidasta laitaan, ilosta suruun… ja uusimpana tulokkaana katkeruus!Sitä yrittää hymyillä ja onnitella raskaana olevaa “jätettiin pillerit pois ja heti tärppäsi” -kaveria. Eihän se ole kaverin vika että mä en onnistu, eli seuraavaksi iskee hirveä häpeä, mutta asian ymmärtämisestä huolimatta sitä tajuaa välttelevänsä raskaana olevia ystäviä ja niitä “sä oot vielä nuori, onhan sulla vielä vuosia…” -lausahtelijoita, ja siinä sekin kaveruus sitten hiipuu ja taas saa itkeä.. itkeä ja itkeä… Mistä hel..tistä sitä itkuakaan enää piisaakin..
+1
[WORDPRESS HASHCASH] The poster sent us ’0 which is not a hashcash value.
6.07.2010 - 20:43
Upeita tunteita hienon hienoiksi kuviksi puettuna! Ensimmäisellä lukukerralla itkin, sitten tuntui hyvältä huomata, että joku muukin tuntee katkeruutta, joku muukin ymmärtää miltä tämä tuntuu. Kiitos todella paljon, parhainta vertaistukea mitä olen saanut.
13.09.2010 - 13:00
Hei! Löysin blogisi ystäväni kautta jokin aika sitten. Käyn aina säännöllisesti katsomassa, mitä uutta olet saanut aikaan. Täytyy sanoa, että olen saanut sarjakuvistasi lohtua, olen itkenyt ja nauranut niille. Tuo kaikki jota kuvaat on niin totta. Jokaisessa sarjakuvassa näen itseni sekä tilanteeni. Meillä kolmas vuosi lapsettomuutta menossa ja on syönyt minuun suuren reiän. Tuntuu, että jäljellä ovat vain reunat. Kiitos todella paljon sarjakuvistasi!
5.10.2010 - 6:12
En tiedä pitäisikö sanoa mitään, mutta on vain paljon sanottavaa. Tuntuu pahalta puolestasi. Kun on meitä, jotka eivät halua lapsia milloinkaan ja hurjasta ehkäisystä huolimatta tulevat joskus raskaaksi ja tekevät abortin, niin vastakohtana on teitä, jotka ette voi saada lapsia, vaikka haluaisitte. Miten epäreilu maailma on. Olen pahoillani.
27.11.2010 - 6:35
Aivan älyttömän hyviä sarjakuvia! Ja onnellinen loppu. <3
Sattumalta minäkin tämän löysin ja ihan itkeä tihrustin, vaikka näin töissä olenkin..
Itselläni on myös ollut keskenmeno lokakuussa 2010, 6. raskausviikolla. Olen katkera ja kateudesta vihreä. Vauvauutisia joka tuutista, vaan ei meillä. 🙁
7.12.2010 - 12:27
Hei.
Löysin mahtavalle sivullessi. Hienoja kiteytyksiä tutusta tutusta aiheesta. Toivotan onnea loppumetreille. Toivottavasti myös kuvasuoni sykkii ja jaksat tallennella tuntoja onnellisemmastakin ajasta.
13.02.2011 - 18:22
Hei,
löysin äsken sivusi, ja luin sen kerralla alusta loppuun. Itkun ja naurun siivityksellä. Kiitos huikean hienoista tarinoistasi, ne koskettavat ja lohduttavat. Kädenjälkesi on myös erittäin miellyttävää. Paperiversio lähtenee tilaukseen 🙂
Kaikkea hyvää jatkoon!
5.11.2011 - 0:32
Hei
löysin blogisi vahingossa ja hui, miten paljon se muutti ajatteluani !
Itkettyäni ja naurettuani kaikille kuville vuorollaan (vanhimmasta uusimpaan-järjestyksessä) tulin siihen tulokseen että tässä on sitä jotakin. Syvempää kuin tavallisissa blogiteksteissä. Kaikki kuvina on niin erilaista. Varmasti ennen tämän blogin lukemista olisin voinut lapsettomuudesta vain sanoa että ”no eikai se niin pahaa oo, elää sitte ilman lasta ja silläselvä, ottaa vaikka koiran” mutta nyt ymmärrän paljon enemmän.
Kiitos siis tästä kokemuksesta ja anteeksi aiempi ymmärtämättömyyteni. Onneksi en kenellekään ehtinyt mitään pahaa sanoa.
30.03.2012 - 10:09
Kiitos, hyvä ja koskettava blogi. Hienoa, että vihdoin teidän toiveenne täyttyi! Mutta tämä lukija haluaa jatkoa! Millaista on lapsiperheen arki? Kai siitäkin sarjakuvan aiheita riittää?
1.04.2012 - 10:49
Heippa Nimetön ja muutkin!
Sattuipa jännästi, juuri viikko sitten aloitin uuden blogin juurikin tuosta taaperoperheen arjesta. Kuvat ovat luonnosmaisempia ja kiireemmin tehtyjä, sattuneesta syystä – kuvastavat ehkä juurikin tämänhetkistä tilannetta. Kuitenkin on halu saada näitä hetkiä ja ajatuksia tästä elämäntilanteesta ylös. Uusi blogi löytyy osoitteesta murustelua.sarjakuvablogit.com.
26.04.2012 - 13:17
Eksyin tänään sattumalta blogiisi. Kiitos että olet tämän blogin jakanut, sillä voin niin paljon samaistua aiheeseen. Itse emme vielä ole niin pitkällä, että me saataisiin olla onnellisia jälkikasvusta, mutta ehkä vielä joskus….